ForPeat avoin laboratorio 1
Suomi
Sijainti:
Sanginjoki, Kivalo, Lettosuo & Ylpässuo
Luontotyyppi:
puustoinen suo
Tutkimusalueen pinta-ala:
300 ha
Maanomistajat ja hallinnoijat:
Sanginjoki, Kivalo, Lettosuo ovat Metsähallituksen hallinnassa olevia valtion maita
Ylpässuon omistaa Luonnonperintösäätiö
ForPeat-tutkimusten koordinaattorit:
Luonnonvarakeskus Sanginjoella, Kivalossa & Lettosuolla
Itä-Suomen yliopisto Ylpässuolla
Metsäojitettujen soiden
hoito ja ennallistaminen
Suomi on suomaa. Lähes kolmannes maamme pinta-alasta on suota. Suoalasta noin puolet on ojitettu, valtaosa metsätalouteen. Metsäojitettu suo voi olla ekosysteeminä hiilen nettonielu puuston kasvun ansiosta, sen sijaan hajoavasta turpeesta vapautuu usein ylimäärin hiiltä.
Perinteisen kiertometsätalouden eri vaiheissa hiilitase vaihtelee. Päätehakkuun ja ojien perkauksen jälkeen on havaittu, että hiilidioksidipäästöt ilmaan ja hiili- ja ravinnehuuhtoumat alapuolisiin vesistöihin kasvavat. Nämä päästöt vaikuttavat paitsi hiilitaseeseen, myös veden laatuun, monimuotoisuuteen sekä muihin ekosysteemipalveluihin.
Vettämistä suositellaan usein ojitettujen suometsien päästöjen hillintäkeinona; hillinnän toteutumiseen ja tehokkuuteen vaikuttavat mm. paikan vesitalous, ominaispiirteet sekä hoito- ja ojitushistoria. Tutkittua tietoa vettämisen pitkäaikaisvaikutuksista päästöihin on vielä vähän.
ForPeat-hankkeen toisiaan täydentävät kohteet
Avoimen laboratorion 1 neljä kohdetta Sanginjoki, Kivalo, Lettosuo ja Ylpässuo edustavat puustoisten soiden kestävämmän käytön ja ennallistamisen eri tapoja. Tutkimme eri käyttömuotojen vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin, veden laatuun, luonnon monimuotoisuuteen ja soiden muihin ekosysteemipalveluihin.
Kestäviä käytäntöjä testataan kenttäkokein, ja painopiste on vettämisessä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.
Tutkittavat
hoitomenetelmät
Sanginjoella soiden ennallistamisen tarkoituksena on monimuotoisuuden ja hiilenkertymän lisääminen ja vesistöpäästöjen vähentäminen valuma-aluetasolla. Tavoitteina suoyhdistymien palauttaminen, monimuotoisuus vastaisi sitä, mihin lajisto on sopeutunut. Kuusimetsissä vedenpintaa nostetaan maltillisesti, jotta puut kasvavat edelleen; valuma-alueen alimmista osista puusto poistetaan ja tavoitteena on avoin suo, joka sitoo ravinteita ja vaimentaa valuntapiikkejä.
Lettosuolla ja Kivalossa testataan jatkuvapeitteistä suometsän kasvatusta, metsänkasvatusta ilman avohakkuita. Sillä voidaan välttää voimakkaat veden pinnan vaihtelut, kuten veden pinnan nousu uudistushakkuun jälkeen, ja siten vähentää ravinnekuormitusta sekä kunnostusojituksen tarvetta. Metsä tuottaa omistajalleen puutuloja.
Ylpässuo on pienipiirteinen, maisemaltaan kaunis aapasuo luonnontilaisine metsäsaarekkeineen. Se on säilyttänyt reunojen ojituksista huolimatta alkuperäisen luonteensa. Suo on suojeltu vuonna 2020 ja sen vesitalous on ennallistettu täyttämällä reuna-alueiden ojia umpeen tai kääntämällä niiden vesi takaisin suolle. Kohteessa tutkitaan suoluonnon ennallistumista ilman muita aktiivisia toimia.
Tutkimuksen tavoitteet
ja maastomittaukset
Tutkimuksen tavoitteena on todentaa näiden kestävämpien suometsien hoidon ja ennallistamisen tapojen vaikutukset hiilen sidontaan, monimuotoisuuteen ja veden laatuun, tutkia mahdollisia yhteishyötyjä sekä kehittää kaukokartoitukseen perustuvia seurantamenetelmiä ja mallinnustyökaluja.
- kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispotentiaali
- veden määrä ja laatu
- monimuotoisuusvasteet
- ekosysteemipalvelut
Hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä mitataan pyörrekovarianssilaittein ekosysteemitasolla ja kammioin maaperästä. Veden määrää ja laatua seurataan jatkuvatoimisin laittein liuenneen eloperäisen hiilen ja ravinteiden huuhtoumien arvioimiseksi. Linnustoa seurataan akustisin tallentimin. Kenttämittauksia yhdistetään tekoälypohjaiseen kaukokartoitukseen ja tuotetaan kustannustehokkaita menetelmiä monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden, esim. puuntuotannon ja virkistysarvon, pitkäaikaiseen seurantaan.
